P U U S T E L L I N P U O L I • 1 4 k o h d e t t a • 2 k m
(1 Malminkartanonaukio)
(24 Martinlaakson rata)
(13 Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos)
14 Von Glanin puisto
Malminkartanon sotilasvirkatalon ensimmäinen haltija oli Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentin luutnantti Giert von Glan. Pohjois-Saksasta periytyvän, Ruotsissakin vaikuttaneen von Glahn -suvun Tenholan haaraan kuulunut Giert ehti pitää Malminkartanoa pidempään kuin kukaan seuraajistaan, peräti 16 vuotta.
Von Glanin puisto on rakenteeltaan klassinen muotopuutarha. Sen keskellä on kummallinen asvaltoitu kumpare, jossa kasvaa koristeomenapuita. Puistoalueen rajaavat asuinkortteleista tammirivistöt.
15 Yrityskorttelit
Kartanonkaaren varrella on korttelin laajuinen pieni yritysalue. Sitä rajaavat Jägerhornin- ja Tollintie on nimetty Malminkartanon puustellin luutnanttien mukaan. Beckerintie puolestaan on saanut nimensä 1800-luvun loppupuolen seikkailijan ja Balkanillakin vaikuttaneen itsenäisyysmiehen Waldemar Becker-Bein mukaan, jonka vanhemmat pitivät Malminkartanoa valtion vuokralaisina.
www.kansallisbiografia.fi
16 Kartanonkaaren asuntokorttelit ja koetalot
Malminkartanon kortteleiden rakennuskorkeus madaltuu keskusaukiolta reunoille päin. Reunakorttelien isot sisäpihat avautuvat ympäröiviin vehreisiin maisemiin. Kaksikerroksiset koetalot ovat Raili ja Reima Pietilän suunnittelemat vuonna 1979 ja ne toteutettiin 1983–84. Akateemikko Reima Pietilä oli Suomen sodanjälkeisen arkkitehtuurin merkittävimpiä toisinajattelijoita ja Alvar Aallon jälkeen kansainvälisesti tunnetuin suomalainen arkkitehti. Pietilöiden töitä ovat mm. Suomen paviljonki Brysselin maailmannäyttelyssä 1958, kongressikeskus Dipoli Otaniemessä 1966 ja tasavallan presidentin virka-asunto Mäntyniemessä 1991.
www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=785752
17 Malmgårdin eli Malminkartanon päärakennus
Kårbölen mahtikartanon laajoista tiluksista on jäljellä enää kotitanhua. Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1796 renki- ja pakarituvaksi tuohi- ja turvekattoisena. Sitä laajennettiin 1830-luvulla samalla kun vanhempi päärakennus ilmeisesti purettiin, ja peruskorjattiin 1890-luvulla. Ränsistynyt tupa siirtyi 1997 yksityisomistukseen ja on nyt perusteellisesti korjattuna jälleen asuinkäytössä. Entiselle päärakennuksen paikalle rakennettiin funkistyylinen kurssirakennus vankityövoimalla 1941 yliopiston koetilan käyttöön. Nyt se palvelee Suojapirtti-yhdistyksen nuorisoasuntolana.
Vanhan kartanokeskuksen pihaa ympäröivät syreenit, jasmikepensaat ja useat eri ruusulajit. Satojen vuosien puutarhanpidon jäljiltä on yksin puu- ja pensaslajeja löydetty alueelta yli 40.
Tietolaatikko: Kylästä kartanoksi, koetilaksi ja kurssikeskukseksi
Kårbölen kylä mainitaan säilyneissä asiakirjoissa ensi kertaa vuonna 1417. Kylästä tiedetään 1540-luvulta viisi tilaa: Abrams, Husbacka, Tolfmans, Gamlas ja Malmgård. Malminkartanosta tuli päätila, kun kuningas Juhana III antoi 1579 koko kylän sekä viereisen Hämeenkylän läänityksenä amiraali Bengt Söffringson Juustenille, joka myös aateloitiin vuonna 1591 nimellä Gyllenlood. Kuningas Kaarle XI:n peruutettua yläaatelin edut tuli Malminkartanosta 1685 sotilasvirkatalo eli puustelli 125 vuodeksi, sen jälkeen valtion vuokratila, vankisiirtola ja lopulta 1940-luvulla yliopiston maatalous–metsätieteellisen tiedekunnan opetustila. Koetilan hedelmäpuutarhassa oli parhaimmillaan 2500 omenapuuta ja sen korkealuokkainen 70-päinen friisiläiskarja oli ainutlaatuinen koko maassa. Malminkartanon Irma-lehmä oli Pohjoismaiden paras lypsäjä vuonna 1947. Koetila siirrettiin Suitiaan 1980.
Yliopisto suunnitteli 1960-luvulla kampustensa hajauttamista keskustasta: koko matemaattis–luonnontieteellinen tiedekunta haluttiin siirtää Malminkartanoon. Uuden Martinlaakson radan vuoksi kaupunki kuitenkin tarvitsi aluetta asuinrakentamiseen ja suunnitelmat muuttuivat.
18 Juhannuskallio
Nimensä mukaisesti kallion laella on vietetty kartanon väen juhannusjuhlia. Suuren lipputangon jalka löytyy vielä kartanon puoleisesta rinteestä. Etelä- ja itäreunalta aukeaa lehdettömään aikaan näköaloja Mätäjoen laaksoon.
Mätäjoen sillalle johtavan kujan varrelle on suunniteltu aikoinaan arboretumia eli puupuistoa. Tätä perua ovat sembramännyt ja douglaskuuset, syvemmällä metsikössä mm. lehtosaarnit, mongolianvaahterat, strobusmännyt ja vuorijalavat. Metsiköstä löytyy myrkyllistä keltavuokkoa, joka maamme kuudesta vuokkolajista ainoa täysin rauhoittamaton.
19 Mätäjoki
Vantaanjoen entisessä uomassa virtaava Mätäjoki (Vantaan puolella nimeltään Mätäoja) on Helsingin vuolain puro. Se saa alkunsa Kaivokselasta, jossa siihen myös ohjataan lisävettä Päijänne-tunnelista, ja laskee Iso-Huopalahteen Talissa. Pitäjänmäellä Strömbergin puistossa Mätäjoessa on Helsingin toiseksi korkein luonnollinen vesiputous, 3 metriä. Puron valuma-alue on 24,4 km2 ja veden laatu kohtuullisen hyvä. Purolaakson kasvillisuus on tässä kohtaa vehreää lehtoa. Malminkartanon puolelta löytyy mm. kurjenmiekkoja ja vanhoja koivuja, suurin niistä on yli 100-vuotias. Puron ylittävän sillan yläpuolella suvantokohdassa on tunnelmallinen maisema eri vuodenaikoina.
www.helsinki.fi/~oruth/matajoki.html
fi.wikipedia.org/wiki/Halavasepikkä
www.hel.fi/static/hkr/julkaisut/2008/kaarela_2008_11_1.pdf (Viheraluesuunnitelma)
Tietolaatikko: Mätäjoen harvinaiset kasvit ja eläimet
Mätäjoki muodostaa tärkeän ekokäytävän eläimille ja kasveille sekä virkistysalueen ihmisille. Puron yläjuoksulla Kaivokselassa on suoalue, jolla viihtyvät mm. karpalo, paatsama sekä uhanalainen sääskenvalkku, jota tavataan koko Suomessa vain muutamilla paikoilla. Lahopuun suuren määrän ansiosta lähes luonnontilaisessa Vaskivuoren metsässä on 50 eri kääpälajia. Jokivarressa kasvaneesta vanhasta raidasta löytyi vuonna 2009 tieteelle aiemmin tuntematon kuoriaislaji halavasepikkä. Harvinaisia ovat myös pikkutikka ja pensastasku. Muita pesimälintuja ovat tukkasotka, palokärki, mustapääkerttu sekä satakieli ja viitasirkkalintu, joiden laulua voi kuulla touko–kesäkuun öinä. Alueella on nähty myös pohjanlepakko.
20 Yliopiston viljelyspalstat
Reitti koukkaa hieman Hakuninmaan puolelta. Helsingin yliopiston henkilökunnan viljelyspalsta-alueella on ollut vanha asutuspaikka kampakeraamiselta kaudelta noin 3300–2800 e.a.a.
21 Kaarelan ruotsinkielinen ala-aste
Kotoisa noin 60 oppilaan ja neljän opettajan koulu palvelee laajalti koko Luoteis-Helsingin ruotsinkielisiä peruskoululaisia. Samoissa tiloissa toimii myös ruotsinkielinen esikoulu ja siellä järjestetään myös iltapäivä- ja kerhotoimintaa. Koulun vanhin rakennus on entinen Malmgårdin renkitupa 1700-luvulta. Puukoulu vuodelta 1896 kuuluu Helsingin arvokkaimpien koulurakennusten joukkoon ja on suojeltu. Uusin lisärakennus valmistui 1994.
www.karbole.edu.hel.fi
22 Vanha Kaarelantie
Helsingin luoteinen sisääntuloväylä Kaarelantie erkani Turuntiestä Pitäjänmäellä. Kaarelasta tie kulki harjanteita seuraten pohjoiseen Vantaankoskelle, jossa kohtasi vielä vanhemman Kuninkaantien, ja edelleen Nurmijärven kirkolle.
Maankuulut Nurmijärven rosvot terrorisoivat 1820-luvulla Uuttamaata ja eteläistä Hämettä ryöstäen taloja, kiduttaen niiden asukkaita ja rellestäen kestikievareissa. Alun perin vain 13-jäsenisen rosvojoukon ja heidän apureidensa kiinniottamiseen tarvittiin lopulta 700 sotilasta. Paikallinen perimätieto kertoo, että kaupunkiin torille kuormaa vieviä vaunuja oli hyvä väijyä Mätäjoen sillalta nousevassa jyrkässä ylämäessä suuren ”rosvokiven” takana.
www.nurmijarvi.fi/palvelut/kulttuuri/museo/fi_FI/kunnan_historiaa/
www.kuninkaantie.net/yleista/yleista.html
23 Fruticetum
Yliopiston koetilan hedelmäpuutarhassa oli parhaimmillaan 2500 omenapuuta. Omenatarhaan rakennettiin 1998 kerrostalon ja viiden rivitalon ryhmä, jota korkea kuusiaita suojaa. Vielä on jäljellä puistokuja vanhalle Kaarelantielle sekä kujan itäpuolella hedelmätarha, jossa 350 puuta omenaa, päärynää, luumua ja kirsikkaa. Kaupungin rakennusvirasto järjestää yhteistyökumppaniensa kanssa muutaman kerran vuodessa avoimien ovien päiviä, jolloin kaikki kaupunkilaiset saavat nauttia keväällä hedelmäpuiden kukinnasta ja syyskesällä ohjatusti poimia hedelmiä niin paljon kuin jaksavat. Poimintapäivät ovat tulleet hyvin suosituiksi ja Malminkartanon asukasyhdistyksen aktiivit ovat jakaneet ihmisille tuhansia Fiskarsin sponsoroimia kasseja, mutta silti satoa jää vielä puihinkin.
24 Martinlaakson rata
Luoteis-Helsingin ja Länsi-Vantaan uudempien lähiöiden rakentaminen perustuu raideyhteyteen Huopalahdesta pohjoiseen. Näin päästiin vastaamaan 1960-luvun maaltamuuton synnyttämiin Suur-Helsingin hurjiin kasvuennusteisiin. Radan varteen aiottiin sijoittaa 130 000 uutta asukasta.
Rata esiintyy jo varhaisissa Helsingin metrosuunnitelmissa U-linjan läntisenä haarana. Urakka päätettiin kuitenkin antaa VR:lle, jotta valtio saatiin mukaan rahoitukseen. Myyrmäen aluekeskukselle kaavailtu paikka ratkaisi radan linjauksen. Ratageometria määräsi sitten Malminkartanon, uuden Kannelmäen ja Lassilan suunnittelun lähtökohdat. Päätös Suomen ensimmäisestä kaupunkijunaradasta tehtiin valtioneuvostossa vuonna 1970 ja rakentaminen alkoi seuraavana vuonna ennätysnopeasti. Kiskot ulottuivat Myyrmäkeen jo neljän vuoden kuluttua. Toteutus on metromainen eritasoliittymineen ja asutuksen keskelle sijoittuvine asemineen. Radan 15 km:n pituudesta siltojen ja tunnelien osuus on yli puolet.
Junaliikenne M-tunnuksin alkoi 1975 Kannelmäen ja Pohjois-Haagan asemien sekä Mätäjoen sillan viivästymisen vuoksi. Martinlaakson asema avattiin 1978. Rataa jatkettiin Vantaankoskelle 1991, mutta sitten eteneminen pysähtyi lähes neljännesvuosisadaksi. Vuonna 2015 valmistuva 18 km:n mittainen Kehärata yhdistää Martinlaakson radan lentoaseman kautta pääradalle.
portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/hankkeet/kaynnissa/keharata/tietoa_keharadasta
25 Malminkartanon asema
Reitti kulkee radan itäpuolista kevyen liikenteen väylää myöten kallion alitse. Valtion Rautateiden ainoa maanalainen lähiliikenneasema on 220 metriä pitkässä kalliotunnelissa. Sekä pohjoisessa alikulussa Tuohiaukiolla että eteläisessä alikulussa Malminkartanonaukiolla on koululaisten tekemiä maalauksia. Välillä myös laiturialueen kallioseinissä oli nuorten tilaustyönä tekemät isot graffitit, mutta nyttemmin ne on poistettu. Kaupunki on viime vuosina kunnostanut asemaa tulevaa Kehärataa ennakoiden. Siltä ajetaan tätä nykyä arkisin 99 junavuoroa Helsinkiin ja 97 Vantaankoskelle.
Graffitimaalarit Yleisradion haastattelussa
